• Sirpa

Valosta valoon

Pohjustin tätä aihetta jo sisäpiiriläisilleni, mutta haluan jakaa nämä pohdintani myös teille muille luettavaksi.

Olen ollut Maria Kivistön maalausohjauksessa ja sain häneltä tehtäväksi maalata kaksi maalausta. Valitsin ensin maalauspohjat ennen kuin sain tietää aiheet. Ensimmäiseen valitsin A3 kokoisen pohjan ja toiseen tulpasti suuremman. Kun sain tietää aiheet toivoin, että olisi valinnut toisin päin.


Ensimmäisen aihe oli Pimeydestä valoon ja toisen aihe Valosta valoon.

Oi, miten helppo tuo ensimmäinen aihe oli. Niin tuttu, turvallinen ja rakas!

Ja tuo toinen, pelottava, ahdistava ja inhottava.


Voit uskoa, että hämmennyin. Miten valo saattoi tuntua minusta ahdistavalta? Tätähän oli pakko tutkia lisää. Valo on minulle sama kuin rakkaus, joten miksi se herättää minussa pelkoa?


Oliko tässä syy siihen, että kannan sisälläni sellaisia uskomuksia, että "voit tuntea ilon vasta, kun olet tuntenut surun tai hankaluudet ja ongelmat kasvattavat tai sateen jälkeen on poutasää..."


Huomasin myös, että kuin tiedostamattani odotan aika ajoin putoavani pimeyteen. Odotan, että asiat menevät vikaan. Oikeastaan luotan siihen, että ne menevät vikaan. Vasta sitten voin taas alkaa kulkuni kohti valoa ja parempia aikoja, kunhan ensin olen käynyt hieman pohjamudissa rypemässä. Onko tämä todellakin se tapa, jolla haluan elämääni elää?


Miksi olen elänyt näin? Oletko huomannut samaa omalla kohdallasi?


Koska olen oppinut rakastamaan pimeyttä, sen luomaa turvaa ja tuttuutta. Siitä tiedän ainakin mitä voin odottaa. Saan aina sitä mitä tilaan ja on parempi tilata tuttua ja turvallista kuin kokeilla jotain uutta. Näennäisesti olen kymmeniä kertoja hypännyt tuntemattomaan ja siltä se varmasti on ulkopuolisista näyttänyt. Lähemmin asiaa tarkastellessani huomaan, että aina olen kuitenkin hypännyt pimeään.


En siis ole koskaan vielä tehnyt sitä niin kutsuttua "suurta luottamushyppyä". En todellakaan.


Mikä se luottamushyppy sitten on?


Se on hyppy rakkauteen ja valoon! Ja se pelottaa, koska en tiedä mikä siellä odottaa. En tiedä mitä rakkaus minulta odottaa. En luota valoon, se ei ole tuttu eikä turvallinen. Olen itseasiassa vihainen valolle (rakkaudelle), sillä se on minut pettänyt ja hyljännyt.


Vai hylkäsinkö minä sen?


Miten pääsen takaisin?


Vain alkamalla rakastaa itseäni taas.

25 views

Recent Posts

See All

Tunteet peliin, valinta on sinun.

Upeaa ja lumottua vuotta 2020 sinulle! Energiat ovat selvästi muuttuneet ja on helpompi hengittää, ainakin minusta tuntuu siltä. Olemme siirtyneet valon aikaan ja myös se tulee osaltaan ravistelemaan

Rakkautta on…

Kirjoittajalta Sirpa | 11.9.2019 Rakkautta on… pitää itsestään huolta. Kun elämässä tapahtuu sellaisia muutoksia, että itsestä huolehtiminen jää vähemmälle, niin tiedätkö mitä siinä samalla myös tapah

Kulje kanssani kohti aitoa itseäsi!

Ota yhteyttä!

Kaikki elämässä on seurausta tekemistäsi valinnoista.

Kun haluat muutosta, valitse toisin.

Tule mukaan sisäpiiriini:

+358 (0)50 4919 624
  • White Facebook Icon